Tausta

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tekstiilejä ja tuliaisia


Minulla oli viime viikolla lomaviikko, jonka tuotoksena mummulaan syntyi myös kolme uutta kirjottua tyynyä sekä pitsinen päiväpeitto. Päiväpeitto on tehty nyplätyistä välipitseistä, joita ompelin yhteen rinnakkain. Tyynyihin puolestaan kokeilin silkkinauhakirjontaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihan kivoja noista tuli, vaikka kirjonta ei ehkä edelleenkään ole kaikista eniten minun juttuni.



 


Lomaviikon tuotokset sain kuvattua vasta jälkikäteen, sillä kamera oli viime viikon miehen mukana reissussa. Matkatuliaisena sain pientä luksusta vaarille: konjakkipullon laseineen ja hopeatarjottimineen, sikarin tuhkakuppeineen sekä paksun kirjan.



 


I made some embroided cushions and a bed cover of lace for grandma and grandpa. I'm quite happy with these, although embroidery doesn't really belong to my favourite techniques. The cognac bottle with glasses, the book and the cigar are a souvenir from Vilnius by my boyfriend.


lauantai 23. toukokuuta 2009

Kauppias Aukustin tarina


Aikaisemmin jo vihjasimme, että Aukusti-kauppiaan jutussa olisi paljastunut jotain hämäryyksiä, ja nyt on tullut aika kertoa teille koko totuus, sillä todellinen Aukusti on vihdoin valmis astumaan esiin. Nukkekotimaailmaa on nimittäin kovasti järkyttänyt se seikka, että kauppias Aukustina aiemmin esiintynyt kaveri on paljastunut huijariksi!


Juttu juontaa juurensa siitä, että Aukustimme (sekä oikea että vale-) olivat, kuten aiemmin kerrottua, siirtolaisina Kanadan suurilla metsätyömailla. Kävipä siellä sitten kerran niin, että kämpille kiiri tieto ikävästä tapaturmasta, jossa tukkeja vetänyt hevosvaljakko kuskeineen oli vajonnut jäihin ja hukkunut. Surullinen tapaus, ja erityisen surulliseksi asian teki se, että mitä ilmeisimmin kyseessä oli Aukusti, joka juuri oli lähtenyt kyseiselle työmaalle hommiin - näin ainakin hänen tukkilaiskaverinsa päättelivät. Koska eräs Aukustin ystävistä oli juuri lähdössä takaisin koti-Suomeen, hän lupasi viedä mukanaan Aukustin vähät tavarat, matka-arkun sisältöineen.


Tämä Aukustimme ystävä oli kuullut, että Aukustilla oli kotipaikkakunnallaan pieni kyläkauppa odottamassa hänen paluutaan kauppiaaksi. Matkalla hän, köyhän päivätyöläisen poika, mietti, että olisipa vain mukavaa, kun hänelläkin olisi moinen tulevaisuus odottamassa sekalaisten hanttihommien sijaan. Rehellisenä miehenä hän ei kuitenkaan kuvitellutkaan saavansa osakseen moista, ennen kuin ilmaantui Aukustin matka-arkun kanssa paikkakunnalle ja ensimmäinen kyläläinen riensi häntä käsi ojossa tervehtimään puhua pulputtaen, että "onpa mukava kun se kauppias on vihdoin, kahdenkymmenen vuoden jälkeen palannut kotiin, ja kylläpä kauppias on vuosien varrella muuttunut, mutta niinhän me kaikki toki olemme ja tervetuloa nyt vain oikein kovasti!" ja pian kyläläisiä oli paikalla muitakin ja joku jo kiikutti hänelle avainta Aukustin hellahuoneeseen ja rakenteilla olevaan kauppaan ennen kuin miehemme sai sanaa suustaan. Kävi ilmi, että Aukustilla ei ollut ketään perheenjäsentä häntä odottamassa, ja niinpä tämä päivätyöläisen poika oivalsi itseään kohdanneen todellisen onnenpotkun: hänellä oli asunto ja kauppa, ja ihan tuosta noin vain!


Hän sitten jäi Aukustin hellahuoneeseen majailemaan, piti hyvää huolta mummun ja vaarin Piki-koirasta ja patisteli laiskoja rakennusmiehiä töihinsä. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, kunnes eräänä päivänä postin mukana tulla tupsahti kirje entisiltä tukkilaiskavereilta. He kertoivat, että Aukusti oli keväällä palannut kämpille täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja kuultuaan, että hänen matka-arkkunsa oli viety Suomeen, päättänyt lähteä perässä. Ja nyt oli siis todellinen Aukusti jo Atlantin ylittävässä laivassa tulossa pitämään kauppaansa ja asumaan hellahuonettaan!


Eihän siinä päivätyöläisen pojan auttanut kuin pakata vähät tavaransa ja luikkia tiehensä yön pimeydessä. Eikä ole hänestä hiuskarvan vilaustakaan sen jälkeen näkynyt - taisi lähteä saman tien Ruotsiin asti töitä etsimään.


Aukusti kuuli kaverinsa tempusta kotiin palattuaan, mutta oli itse vähemmän järkyttynyt kuin kyläläiset - olihan mies pitänyt hyvää huolta hänen asunnostaan ja onnistunut rakennusmiehiäkin tsemppaamaan niin mukavasti, että Aukusti itse pääsisi kohta kenties jo avaamaan kauppansa. Emme siis kanna kaunaa, mekään.


Tässä itse kauppias Aukusti poseeraa uusissa vaatteissaan. Sukat ja kengät häneltäkin vielä puuttuu - paikkakunnan suutari on selvästi laiskempaa sorttia kuin vaatturimestari - mutta onneksi on kesä tulossa.


 




 


Kauppias Aukusti on Heidi Ott -nukke. En tykännyt nuken tönköstä vartalosta, joten purin sen ja tein tilalle piipunrassista laihan ja taipuisamman ukkelin. Harvat hiukset ovat merinovillaa, jota liimasin myös kulmakarvoiksi, ja huulien liian tumman punaisen jynssäsin irti ja maalasin tilalle luonnollisemmat. Jynssäämisen peruja kauppiaalle jäi suun ympäristöön lievää ihottumaa, mutta ei se häntä onneksi näytä liiemmin kiusaavan... ;)


Paitakangas on Tiinalta saatu ihanuus, housukankaan löysin Eurokankaan palalaarista ja se on oikeaa ohutta villakangasta.


 


To our foreign friends: Above there is a long story about our shopkeeper Aukusti's exciting past. He was working in the Canadian forest industry for twenty years before returning to Finland in the 50's, and once he was already thought to be dead in a horrible accident. Because of that, a friend of his brought his belongings to Finland, and since he was a poor boy, he decided  to stay at Aukusti's place after the villagers had considered him to be the shopkeeper himself - people change a lot in 20 years, you see, and our shopkeeper had no family. When he just recently heard that the real Aukusti was still alive and already on a trans-Atlantic ship returning to Finland, he escaped during the dark hours in the night, and no-one has seen him since...


So, meet Aukusti the shopkeeper himself. :) Originally a Heidi Ott doll, which I have changed a bit and dressed. He's still waiting for socks and shoes... luckily it's soon summer...


In case you would like to understand the story in details, try the Google Translator. At least you'll probably have some fun... ;)



Tarinan laatineet yhteistyössä / Story by


perjantai 22. toukokuuta 2009

Syklaami


Tämän syklaamin olen tehnyt jo muutama kuukausi sitten ja se on ollut esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssäkin. Siellä se oli kukkakaupan tiskillä myytävänä. Sieltäköhän se vaari kävi ostamassa tämän mummulaan? 


 



 


Syklaamin materiaalina ovat ne tavalliset kreppipaperi, maalarinteippi ja paperipäällysteinen rautalanka. Kirjan kannet olen tehnyt tapetinpalasta, selkämyksen käsintehdystä paperista ja sivut piirustuspaperista. Nätti kirjottu liina on saatu lahjaksi huutokauppaoston yhteydessä. 


Syklaami on ihan omanlaisensa kukka nurinpäin kääntyneine terälehtineen. Pelkän muistin varassa oli melkoisen vaikea saada terälehtien ja lehtien muoto oikeiksi. Näistäkin kukista tuli ensin kaikkea muuta kuin syklaamin kukkia.  Onneksi opettaja-Marjatalta löytyi kirja, jossa oli syklaamin "osat" muistaakseni 1:1-kokoista paperinarutoteutusta varten. Harmi vain, etten tajunnut ottaa muistiin kirjan nimeä, sillä samaisessa kirjassa oli monia käyttökelpoisia kukkien malleja.  


Lehtien värityksessä ja varsien värissä oli apua syklaamien nettikuvista.  Ja kuinka ollakaan, kun kukka oli valmis, löytyi myös hieno minikokoinen syklaami täältä! Olisi ollut hauska löytää se aikaisemmin, mutta "no can do" kuten Matti Nykänenkin jo niin osuvasti sanoi. 


 


I made the cyclamen some months ago. Our dollhouse club teacher had a book where there were instructions for making these of paper wire in real size, and that was a great help when thinking about the shape of the flower. Unfortunately I forgot to write down the name of the book. The miniature book is made of wallpaper, handmade paper and regular paper, the beautiful embroided tablecloth is a present from an auction seller.


torstai 21. toukokuuta 2009

Lahjoja ja löytöjä


Miniharrastus on saanut uusia muotoja: ystävät alkavat bongailla matkoillaan minitavaroita ja tuovat niitä lahjaksi. Ja mikäpä olisikaan toukokuussa parempi lahja kuin puutarhanhoitovälineet. Sain ne naapuriltani Annelilta. 



 


Tein myös muutamia huutokauppahankintoja netissä. Nämä ovat Lundby-kokoa ja niistä on tarkoitus kunnostella huonekaluja neljännesvuosisadan varastossa odottaneeseen Lundby-taloon ja muihin sopiviin kohteisiin. Toinen minäni motkottaa, että projektit siis vain jatkuvat ja lisääntyvät vaikkeivät entisetkään ole valmiita, mutta kun en voinut vastustaa houkutusta! Carpe diem - nyt ei tarvitse jälkeenpäin harmitella, että olisi pitänyt ostaa... Eikä olleet kovin kalliitakaan... (Selityksen makua, myönnän!)


Kuten kuvasta näkyy, kyseessä ovat vanhat huonekalut, joilla varmaan on leikittykin. Näissä sitä riittää iltapuhteiksi työtä, kun kohta alkaa kesäloma.


 



 



 



 



 



 


I've got some gardening tools from my friend Anneli. The furniture is bought from an internet auction and is going to be located in the old Lundby house, which has been lying in our store room for a couple of decades. There will be quite a bit of work in restoring the house and these, so I'll have something to do on my summer holiday (as if I didn't before...).


lauantai 16. toukokuuta 2009

Sauna ja varasto työn alla


Olen viettänyt lomapäiviä rakentelemalla kolmanteen puulaatikkoon Aukustin kaupan varastoa ja talon yhteistä saunaa. Suunnitelmahan on siis sellainen, että talon kivijalka muodostuu näistä kolmesta laatikosta, joista oikealla on Aukustin hellahuone, keskellä kauppa ja vasemmassa reunassa tämä laatikko, joka on jaettu saunaksi ja varastoksi.


Saunassa on tuliterä kiuas mutta ei vielä juurikaan mitään muuta. Oikeaan reunaan tulevat lauteet ja niiden eteen pieni ja matalahko muurinpätkä erottamaan etualan pukuhuonetilaa itse saunasta. Kiukaan lisäksi tarvitaan vielä muuripata, ja sitten yhtä ja toista pientä rekvisiittaa...



Kiukaan tein ruokasoodapurkista, ääriviivatarrasta ja pahvista, nupit vääntelin rautalangasta aitoja ja alkuperäisiä kierteisiä muistuttaviksi. Seinien panelointi on bambutablettia. Liimasin säleet ohuelle vanerille, jonka käsittelin petsilakalla saman sävyiseksi. Oven kahvana toimii taivutettu pieni naula.


 


Varaston puolella on vielä aivan autiota.Tänne on tulossa iso hylly peräseinälle, ja sen eteen jää tilaa tynnyreille ja säkeille. Vasemmalle seinustalle tulee toinen pienempi hylly ja oikealle luultavasti naulakkoa. Lattian luultavasti vielä laatoitan, ettei jää tällaiseksi raakasementiksi.



Tiilet ovat Finn Aimon tiilimateriaalia, jonka saumasin pikasilotteella ja maalasin saumat pikasilotteen kuivuttua harmaaksi. Hirveä homma oli ja yksi hyvä pieni sivellin tuli tuhottua, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.


Seuraavaksi sitten tekemään niitä hyllyjä ja lauteita...


I've spent my holidays building a sauna and a store room for Aukusti's shop. The wall panelling is made of bamboo, the bricks are bought from a shop called Finn Aimo. There's just still a lot to do before grandma and grandpa can go to sauna and Aukusti can start ordering stuff for his shop...


torstai 14. toukokuuta 2009

Keväisiä kasvipuuhia


Tiistain kerhossamme aiheena oli jälleen kukat. Minä nysväsin jälleen, tällä kertaa en kliivian vaan joulukaktuksen kukkien kimpussa. Kerhossa valmistui kolme vaivaista kukkaa, joten kotihommiksi jäi suurin osa. Vaan nyt on valmista.



 


Tein kukat valkoisesta silkkipaperista. Leikkasin muutaman hapsullisen suikaleen, jotka liimasin punaisen metallilangan päähän, ja taivutin sitten terälehtiä pinseteillä taaksepäin. Heteet ovat puuvillalankaa, ja lopullisen värinsä kukat saivat pastelliväreistä. Itse kaktus on tehty jotakuinkin Marian ohjeella, tosin ruukussa minulla on jälleen sinitarraa ja hienojakoista kaktusmultaa.



 


Esittelenpä tässä samalla myös eilisen uuden ihanuuden, jonka löysin Askarellista. Olen näitä nähnyt muutaman muunkin blogissa, vaan nyt osui itsellekin vastaan. :)



 


I started making flowers to christmas cactus on Tuesday at our mini club. As slow to do as it is, I only managed to make three flowers ready in those two hours, but now it's finally ready after some more hours spent at home with it. The instructions for cactus leaves are from Maria, the flowers I designed myself with white silk paper, cotton yarn and pastel colours.


Also a picture of a beautiful jug and glasses I found yesterday on my city tour. :)


 


EDIT klo 14:50: Ja postaus jatkuu...


Ajattelin ryhtyä kasaamaan pois kasvintekovälineitäni, kun käsiin osui kauan sitten tekemiämme rönsyliljoja. Olivat raukat reissussa rähjääntyneet ja ruukku oli jotensakin kolhon iso noin pienelle kasville, joten ryhdyin mullanvaihtopuuhiin niinkuin keväällä jotkut ruukaa muutenkin (mä en...). Istutin liljan Wooperin ihanaiseen ruukkuun, ja samalla tuli sitten solmittua amppelikin, materiaaliuskollisesti jälleen Venne Colcotonista.



 


Tämä rönsylilja on jotain outoa kippuralehtistä mallia, mutta kun ei suoristu niin ei suoristu. Ennen lopulliseen sijoituspaikkaan laittamista meinaan suihkia nuo lehdet lakalla ja oikoa suoremmiksi, mutta vielä en viitsinyt.


Oli muuten haastavaa kuvata amppelissa killuvaa pikkuruikkuista kukkasta ulkona navakassa tuulessa... ;)


I changed the pot to an old houseplant, as some people do in the springtime (not me...). :) It's a strange curly-leaved species... can't make the leaves straight anymore. :S I also knotted a new plant-hanger (what's that actually called?) using macramé technique.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Harjoittelun tulos


Ensimmäisestä tuli tyyny, mutta tästä toisesta tuli kuin tulikin sitten Aukustille slipari. Värit tuovat minulle mieleen minttusuklaan, mutta ihan hyvässä mielessä onneksi. :)



Aika kiva tuli, vaikka se vähän risoo, että jostain ihmeen syystä nurjan kerroksen viimeiset reunasilmukat ovat aina liian löysiä ja resoreiden tyveen jää siksi ihme reikiä. Höh. Lisää harjoitusta vaadittaisiin varmaankin, vaan en tiedä jaksanko - pyöröneuleena tämän tekeminen oli hauskaa, mutta nurjat silmukat kirjoneuleena meinasivat tuottaa päänvaivaa. Vaan voihan se olla, että kun hetken tätä katselen niin alkaa sormet taas syyhytä. :)


Mallikuvio on vuoden 1949 Virkkaus ja neuletyöt -nimisestä lehdestä. Hauskaa tässä on se, että mieheni suvussa tällä mallilla on neulottu lukuisia villapaitoja ja muitakin neuleita, ja sukulaiset kutsuvat tätä sukumalliksi. Nytpä on Aukustikin liitetty sukuun. ;)


Itse kauppias Aukustin esittely odottaa edelleen paitaa ja housuja, sekä sitä, että jollain ihme ilveellä saan tämän ujutettua herran ylle. Siinä saatetaan tarvita jo jonkinasteisia loitsuja...


The shopkeeper Aukusti got a new slipover (is it called so?) which reminds me of mint-chocolate... ;) The pattern is from a crotcheting and knitting magazine from year 1949 and has been used a lot in my boyfriends family - they call it the family pattern. I'm quite happy with the result, although the purling rows are for some reason always too loose in the end... :S I guess I'd just need some more practise.


The shopkeeper himself is still waiting for a shirt and trousers before he wants to be introduced. I'm also wondering, how on earth I'm going to slip him inside of this...


torstai 7. toukokuuta 2009

Glamouria kerrassaan


Eilen tulla putkahti postilaatikkoon lähetys rapakon takaa. Onneksi hain postin vasta aika myöhään, koska lukupuuhat meinasivat sen jälkeen mennä ihan plörinäksi...


Saima Sylvia ei ole kaulakorustaan päätelleen mitään köyhälistöä - täytyy olla rikkaan suvun tyttäriä, kun on ollut varaa tuollaisiin dimangeihin ja smakardeihin. Luulen että tosiasiassa mummu säilyttää koruaan kyllä korurasiassa sen sijaan että kuljeskelisi ympäriinsä se kaulassaan.



 


Pari uutta hajuvesipulloakin mummu sai.



 


Materiaalina näissä kaikissa on Swarovski-kristallit, paitsi oranssin pullon korkki on Lotelta joulukalenterista. Kristalliriipus on sellaisenaan valmista tavaraa, halkaisija 4 mm. Ketju on myös tuolta Amerikan kaupasta, ja sen paksuus on vaivaiset 0,6 mm. Kiinnitin ketjun päät ohuella metallilangalla yhteen, joten korun saa myös pois kaulasta.


Muista helminäpräilyistä inspiroituneena väsäsin vihdoin valmiiksi molemmat kristallikruunutkin. Säikähdin Susannan ja Loten manailuja sen verran, että kokeilin noihin tikarihelmiin ensin yhtä sun toistakin muuta kiinnitystapaa aina kultalangalla ompelemisesta lähtien, mutta oikeasti nämä Larissan renkaat olivat minusta kyllä ihan kaikista helpoimmat ja parhaat. Äidin kruunun tikarit kiinnitin eilen illalla reilussa tunnissa ja oman kruununi tein tänä aamuna loppuun myös ihan sutjakkaasti. Jutun salaisuus taisivat olla yksien sijasta kahdet hyvät teräväkärkiset pihdit... ;)



 


I received some great stuff from FusionBeads. Grandma must be from a rich family... ;) The perfume bottles and the necklace are made of Swarovski crystals, some golden beading products and the thinnest chain I've ever seen (0,6 mm). I also got some more crystals to finish the crystal chandeliers we started with mum the other day.


sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Tunnustusta ja kirjoneuleharjoittelua


Saimme jo hyvän aikaa sitten Iidasantun Maijalta suloisen tunnustuksen.



Kiitos Maija - olemme otettuja. Ihanaa että ilo, jota itse näpertelystä ja minipuuhista saamme, on välittynyt muillekin. :)


Tällä kertaa tunnustus jää jakamatta eteenpäin, sillä muut kiireet kutsuvat eikä aivojen kääntäminen sopivalle taajuudelle juuri nyt onnistu. On totaalisen väärin laittaa isoja tenttejä tällaisten aurinkoisten kevätpäivien kiroukseksi, kun mieli tekisi kaikkea muuta kuin kyhjöttää sisällä lukemassa...


Esiteltäköön kuitenkin lukujen lomassa syntynyt pieni välipala ja käsialaharjoitus. Ei siitä sitten Aukustin liiviä tullutkaan - tulipa tyyny. Syynä se, etten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut väriyhdistelmään tyytyväinen - vaikka halusin että kuvio ei erotu liikaa, niin tästä se ei kyllä erotu ollenkaan. Yrittäkää tihrustaa...



 


The knitting was to be a vest for Aukusti, but it became a pillow after knitting for a good while and not being happy at all. Didn't mean it so literally, when I thought that the colours shouldn't differ too much from each other... It made quite a nice pillow, though.


We also got a nice award - thank you. :)